1944-1980


Ahvenanmaa oli jatkosodan jälkeen eri intressien ristipaineessa. Suomen rauhanvaltuuskunta harkitsi Moskovassa jopa Ahvenanmaan tarjoamista Neuvostoliiton vaatiman Porkkalan vuokra-alueen tilalle, mikä tuli Ruotsin johdon tietoon, herättäen ärtymystä. Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson torjui kuitenkin heti marraskuussa 1944 tapaamansa Julius Sundblomin ehdotuksen, että Ahvenanmaa siirtyisi Ruotsille. Neuvostoliitto tyytyi rauhanneuvotteluissa vuoden 1940 demilitarisointisopimuksen palauttamiseen. Sota oli keskeyttänyt itsehallinnon uudistamisen, johon oli ryhdytty v. 1938 Tukholman suunnitelman yhteydessä. Hankkeeseen palattiin v. 1945 ahvenanmaalaisen valtuuskunnan ja pääministeri Juho Kusti Paasikiven neuvottelujen jälkeen; esitys uudeksi laiksi Ahvenanmaan itsehallinnosta annettiin lokakuussa 1948. Itsehallinnon kansainvälisten takuiden poistaminen (Neuvostoliiton vaatimuksesta) herätti Ahvenanmaalla syvää huolta, mutta molemmat lakia säätävät elimet, Suomen eduskunta ja Ahvenanmaan maakäräjät, hyväksyivät lopulta lain v. 1951. Lain määräykset kotiseutuoikeudesta, jotka rajoittivat ulkopaikkakuntalaisten oikeuksia, olivat ahvenanmaalaisten toivomusten mukaiset. Uusi itsehallintolaki selvensi maakunnan ja valtiovallan välistä työnjakoa Ahvenanmaan osalta ja siirsi pitkälti valtion sikäläisen maaomaisuuden maakunnan haltuun.
Venesatama. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Venesatama. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Vuoden 1951 itsehallintolaki vahvisti Ahvenanmaan erillistä asemaa. Maakuntalautakunnan tilalle tuli maakuntahallitus ja tunnuksekseen sai maakunta virallisen lipun. Yleisesti käytetty epävirallinen ei presidentti J.K. Paasikivelle kelvannut, koska lipun ainoat värit olivat samat kuin Ruotsin lipun värit. Nykyinen, jossa on molemmat Suomen vaakunavärit punainen ja keltainen, vahvistettiin v. 1954.Muun Suomen kokema laaja maastamuutto, lähinnä Ruotsiin, alkoi Ahvenanmaalla jo aiemmin, heti sotien jälkeen. Perinteinen maanviljelys ja kalastus tarjosivat yhä harvemmalle työtä ja naapurimaan elintason vetovoima oli vahva. Kolmannen perinteisen elinkeinoalan, merenkulun, nopean kehityksen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Ikääntyneen tonniston tilalle tulivat kylmäalukset ja öljytankkerit, jotka toivat tuloja ja työpaikkoja. Erityisen tärkeäksi osoittautui autolauttaliikenne, johon ryhdyttiin 1950-luvun lopussa perustettujen Viking- ja Eckerö- varustamojen varsin vaatimattomilla aluksilla.

Molemmat varustamot menestyivät erinomaisesti ja hankkivat vähitellen uudenaikaisempia aluksia lisääntyvien maantiekuljetusten ja kasvavan autokannan kuljetustarpeisiin. Matkailusta tuli nopeasti kasvava elinkeino, joka aluksi ei vaatinut suuria investointeja. Vaatimustason noustessa siirryttiin Ahvenanmaallakin telttailusta mökkikyliin. Ruotsalaisen Grängesberg- yhtiön v. 1968 alulle panema 1.200 mökin suurhanke ei tosin edennyt, kun kävi ilmi että hankkeen paikalliset taustavoimat aikoivat suosia riikinruotsalaisten mökinostoja.

Hankkeesta käyty keskustelu heijasti Ahvenanmaalla yleensä herkkää suhtautumista suomenkielisiin. Jännitteitä oli molemmin puolin. Maakunnan johtohahmot olivat v. 1964 kääntyneet presidentti Urho Kekkosen puoleen, koettuaan että valtiovalta suhtautui Ahvenanmaan ajamiin hankkeisiin nuivasti. Tapaaminen johti Projekt 77- hankkeen (maakunnan hallinnolle ja maakuntakäräjille rakennettavan talon) etenemiseen. Monumentaalinen Självstyrelsegården -talo valmistui v. 1978 Maarianhaminan maamerkiksi. Ahvenanmaa sai v. 1970 edustajansa Pohjoismaiden neuvostoon.

Puolueryhmät korvasivat 1970-luvulla entiset valitsijamiesluettelot Ahvenanmaan maakuntavaaleissa selkeyttäen poliittista kenttää. Maakunnan lehdistömonopoli murtui v. 1981, kun Julius Sundblomin perintöä vaalivan Åland- lehden rinnalle perustettiin muuhun Suomeen maltillisemmin suhtautuva Nya Åland- lehti. Länsi-Euroopan 1980-luvun alun rauhanliikkeen heijastumana ahvenanmaalaisten piirissä vakiintui luonnehdinta Fredens öar (Rauhan saaret) heidän maakunnastaan. Ahvenanmaan puolustuksesta kriisitilanteessa vastaavien Suomen merivoimien yksikköjen sallittu liikkuminen maakunnan vesillä herätti vastaavasti kasvavaa julkista ärtymystä.

1. Kirjoita muutaman lauseen tiivistelmä lukemastasi.

2. Ahvenanmaa sai v. 1970 edustajan Pohjoismaiden neuvostoon. Mikä se on?

3. Pohdi tekstin perusteella sotien jälkeisen ajan Ahvenanmaan tilannetta

a) Maanviljelijän tai kalastajan

b) Eckerö-varustamon kapteenin

c) Åland -lehden päätoimittajan näkökulmasta.

4. Tarkastele alla olevaa kuvaa retkeilystä Bomarsundin linnoituksilla vuonna 1972. Kuvittele itsesi retkelle kuvan aikaan ja paikkaan, ja kuvaile ja kerro siitä: Millainen on tunnelma, tuoksut ja äänet? Millaisia aktiviteetteja harrastat tai näet muiden harrastavan? Kenen kanssa matkustat? Mitä päivän aikana tapahtuu, mitä ajattelet? Tee hakuja myös ajankuvasta ja linnoituksesta, jotta saat kertomuksestasi mahdollisimman elävän.

https://museot.finna.fi/Record/museovirasto.1207A4CFDFA367BCFD4C0575A30B6141

5. Arvioi omaa työskentelyäsi: Mitä opit? Mihin olisit voinut keskittyä enemmän? Mihin paneuduit erityisellä huolella?

Galleria

Matkustajia Maarianhaminan edustalla.

Matkustajia Maarianhaminan edustalla m/s Skandian ulkokannella. Kuva Matti Poutvaara. Museovirasto.

Punajuurisäilykkeiden etikettejä

Punajuurisäilykkeiden etikettejä (1960). Turun museokeskus.

Retkeilyä Bomarsundin linnoituksen raunioilla

Retkeilyä Bomarsundin linnoituksen raunioilla n. 1972. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Maarianhaminan lentokentän matkustajaselvitys vuonna 1957.

Maarianhaminan lentokentän matkustajaselvitys vuonna 1957. Kuva julkaistu Ilmailu-lehdessä, nro 6-7/1957. Suomen Ilmailumuseo.

Ahvenanmaan anjoviksen tuote-etikettejä.

Ahvenanmaan anjoviksen tuote-etikettejä (v. 1950-luvulta). Turun museokeskus.

Viking Linen matkustajalaivoja

Viking Linen matkustajalaivoja Maarianhaminan satamassa 1971. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Juhannussalko ja talkoot Godbyssa

Juhannussalko ja talkoot Godbyssa 1971. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Sisäänkäynti Godbyn turistihotelliin

Sisäänkäynti Godbyn turistihotelliin. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Skip to content