1920


Vuoteen 1920 tultaessa Suomi oli onnistunut torjuntataistelussaan sikäli, että Ahvenanmaan asia ei ollut tullut rauhankonferenssin käsiteltäväksi. Toisaalta pyrkimys voittaa länsivaltojen luottamus ja päästä Kansainliiton jäseneksi sekä idänpoliittisen aseman jatkuva epävarmuus estivät omaksumasta liian tiukkaa linjaa. Maallahan oli Ahvenanmaata suurempi ongelma itärajallaan, jossa vallitsi sotatila.
Maarianhaminan kaupungintalo. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Maarianhaminan kaupungintalo. Kuva: Volker von Bonin. Museovirasto.

Suomi yritti ratkaista kiistan säätämällä Ahvenanmaalle itsehallintolain, joka meni hyvin pitkälle ruotsalaisen kansallisuuden ja kielen turvaamiseksi. Ahvenanmaalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet minkäänlaista itsehallintoa Ruotsiin liittymisen vaihtoehdoksi, vaan anoivat Ruotsilta, että se saattaisi kysymyksen uudelleen kansainväliseen käsittelyyn. Epäviralliset maakuntapäivät lähettivät 30-henkisen lähetystön tapaamaan Ruotsin kuningasta ja hallitusta ja neuvottelemaan toimenpiteistä, esittäen itse yhtenä vaihtoehtona Ahvenanmaan itsenäisyysjulistusta.Ruotsalaiset toisaalta rohkaisivat, toisaalta jarruttivat. Suhteita Suomeen ei haluttu kärjistää liikaa, mutta toisaalta ahvenanmaalaisten luoma paine Suomea kohtaan edesauttaisi kysymyksen viemistä kansainväliselle foorumille. Ruotsalaiset neuvoivat, että itsenäisyysjulistus voisi olla vasta viimeinen keino. Jos Suomi ryhtyisi toimenpiteisiin ahvenanmaalaisia vastaan, Ruotsi reagoisi, ja asia vietäisiin Kansainliittoon. Saarelaisten ruotsalaisille antama julistus oli sitä paitsi käytännössä ruotsalaisten itsensä kirjoittama.

Pian tämän jälkeen Suomen pääministeri Rafael Erich ja kaksi muuta ministeriä matkustivat Ahvenanmaalle selittämään itsehallintolakia. He kohtasivat ulosmarssin, ja Åland-lehti ehdotti erillistä Ahvenanmaan kansalliskokousta päättämään maakunnan kohtalosta.Suomalaiset katsoivat, että tämän uhman edessä oli jo lain mukaan reagoitava. Muu merkitsisi antautumista, etenkin kun laaja mielipide Suomessa piti ahvenanmaalaisten tekoja maankavalluksena. Sundblom ja Björkman pidätettiin syytettyinä maanpetoshankkeista. Ruotsi lähetti Suomelle paheksuvan nootin ja sai vastaukseksi, että kyseessä oli rikosasia ja Suomen sisäinen asia. Tämän seurauksena Ruotsi veti protestiksi lähettiläänsä Helsingistä ja jätti diplomaattisen edustuksen asiainhoitajatasolle.

Suomen ja Ruotsin delegaatiot Ahvenanmaan neutralointikonferensissa 1921. Kuvassa vasemmalta: Rafael Erich, Oscar Enckell, Carl Enckell, Erik Marcks von Württemberg ja Eric Trolle. Museovirasto.

Suomen ja Ruotsin delegaatiot Ahvenanmaan neutralointikonferensissa 1921. Kuvassa vasemmalta: Rafael Erich, Oscar Enckell, Carl Enckell, Erik Marcks von Württemberg ja Eric Trolle. Museovirasto.

Tilanne oli jännittynyt. Suomen sotaministeriö lisäsi Ahvenanmaalle yhden pataljoonan, ja rannikkopuolustuksen päällikkö sai toimintaohjeet Ruotsin kanssa käytävän sodan varalta. Valtioneuvosto päätti kesäkuun lopulla, että jos ruotsalaisia joukkoja pyrkisi nousemaan maihin Ahvenanmaalla tai maakuntaan kuuluvilla saarilla, tätä pidettäisiin vihamielisenä tekona, ja se oli torjuttava asevoimin. Vielä syksyllä alettiin valmistella puolustussuunnitelmaa ”Ruotsin keskitys” sitä mahdollisuutta vastaan, että Ruotsi yrittäisi maihinnousua.Todellista sodanvaaraa ei silti ollut, ja asia siirtyi lopulta Kansainliittoon. Ruotsilla ei ollut aikomusta ryhtyä sotilaallisiin toimenpiteisiin, ja se luotti diplomatiaan, jossa se katsoi olevansa vahvempi kuin Suomi. Suomihan ei ollut kaikkien silmissä vielä edes vakiintunut valtio, ja Ruotsin diplomatia saattoi käyttää kuningastakin tukenaan. Vaikka tällä ei ollut juurikaan valtaa, tämä symboloi Ruotsin vakiintunutta ja historiallista asemaa verrattuna Suomeen.

 

Suomen ongelmana oli myös samanaikainen kysymys Tarton rauhansopimuksesta, joka vaati vielä enemmän huomiota kuin Ahvenanmaa. Ruotsi koetti pehmittää suomalaisia lupaamalla diplomaattista tukea Suomen tavoitteille Itä-Karjalassa. Käytännössä tällaisille lupauksille ei voitu panna mitään painoa: Ruotsi ei voinut vaikuttaa Neuvosto-Venäjään, eikä omaksi katsotusta alueesta katsottu voitavan käydä kauppaa.

  1. Tiedonhakutehtävä: Kuka oli Julius Sundblom, ja millä tavalla hän oli keskeinen henkilö Ahvenanmaan itsehallintoon liittyvissä käänteissä?
  2. Pohdi syitä ahvenanmaalaisten halukkuuteen liittyä Ruotsiin.
  3. Tutustu huolellisesti seuraavaan sivustoon https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kv-jarjestot/kansainliitto-tietopaketti/Sivut/default.aspx. Klikkaamalla sivun otsikoita löydät lisätietoja.

Vastaa sivustolta löytämäsi perusteella seuraaviin kysymyksiin:

a) Mikä on Kansainliiton tavoite?

b) Kuka tai ketkä perustivat Kansainliiton?

c) Milloin Suomi liittyi Kansainliittoon?

4. Arvioi omaa työskentelyäsi: Mitä opit? Mihin olisit voinut keskittyä enemmän? Mihin paneuduit erityisellä huolella?

 

Skip to content