1919


Saksan romahdus aktivoi ahvenanmaalaiset ja Ruotsin uudelleen. Tilanne oli niiden kannalta nyt huomattavasti aiempaa parempi, koska saatettiin vedota tunnukseen, jonka maailmansodan voittajavaltiot olivat ilmaisseet sodanpäämääräkseen: kansojen itsemääräämisoikeuteen. Suomen asemaa puolestaan heikensi maine Saksan liittolaisena tai satelliittina ja ylimalkaan valtiona, jonka asema itsenäisenä valtiona ei ollut vielä selvä. Suomella ei vuoden 1919 alkaessa ollut vielä edes useimpien voittajasuurvaltioiden muodollista tunnustusta itsenäisyydelleen.

Finströmissä järjestettiin 1.6.1919 kansalaiskokous, jossa uudelleen päätettiin järkähtämätön tavoite jälleenyhdistymiseen Ruotsin kanssa. Ruotsi ja ahvenanmaalaiset vetosivat Pariisin rauhankonferenssiin ja pyysivät sitä ratkaisemaan asian. Pääministeri Edén oli koettanut painostaa valtionhoitaja Mannerheimia joko kansanäänestykseen Ahvenanmaalla tai rauhankonferenssikäsittelyyn jo Mannerheimin Tukholman-vierailun yhteydessä helmikuussa 1919.Suomi vastusti, koska se katsoi Ahvenanmaan olevan Suomen sisäinen asia, Suomi ei ollut ollut maailmansodan osapuoli, ja ulkopuolinen kajoaminen Ahvenanmaan asemaan puuttuisi maan suvereenisuuteen. Suomen asema myös osittain vahvistui, kun se sai toukokuussa 1919 Britannian ja Yhdysvaltain tunnustukset itsenäisyydelleen. Länsivallat alkoivat kohdella Suomea eri tavalla vakiintuneena valtioina kuin muita Venäjästä irtautuneita pieniä maita. Toisaalta Suomen ulkopolitiikan johtavana pyrkimyksenä oli edelleen saada mahdollisimman hyvät suhteet sekä turvallisuustakeita ja elintarvikeapua Britannialta, Ranskalta ja Yhdysvalloilta. Näin ollen se ei voinut olla liian taipumaton Ahvenanmaan asiassa.Suurvalloista Ranska selvästi tuki Ruotsin vaatimuksia, ja etenkin pääministeri Clemenceaun julkinen kannanotto Ruotsin vaatimusten puolesta rohkaisi ruotsalaisia. Sen sijaan Ruotsi ei saanut yrityksistään huolimatta Britannialta vastaavaa tukea, vaan Britannia vältteli, ja tämä linja toimi käytännössä Suomen puolesta. Valkoinen Venäjä piti Ahvenanmaata edelleen omanaan, mutta se oli jyrkällä linjallaan jo marginalisoimassa itsensä; sehän ei tunnustanut edes Suomen itsenäisyyttä. Mikä vielä tärkeämpää, se oli häviämässä Venäjän sisällissodan.

Venäläinen linnoitus Boxössä. Kuva: R von Hausen. Museovirasto.

Venäläinen linnoitus Boxössä. Kuva: R von Hausen. Museovirasto.

Rauhankonferenssi päätti lopulta olla puuttumatta asiaan. Pääperusteena oli, että Ruotsi ja Suomi eivät olleet osallistuneet maailmansotaan. Asiallisesti ratkaisevampaa oli, että haluttiin odottaa Venäjän tilanteen selkiytymistä.Kompromisseihin pääsemistä hankaloitti se, että yhdelläkään osapuolella – ahvenanmaalaisilla, suomalaisilla tai ruotsalaisilla – ei ollut juurikaan sisäpoliittista painetta niihin. Ruotsissa yleinen mielipide oli hyvin yhtenäinen, eikä esimerkiksi hallituspohjan vaihdos keväällä 1920 keskustavasemmistolaisesta pelkästään sosialidemokraattiseen muuttanut millään tavalla maan linjaa. Ahvenanmaalaiset olivat niin ikään hyvin yksimielisiä. Suomessa oli erityisen merkittävää, että edes RKP ei kannattanut saariryhmän luovuttamista. Tämä teki Suomen valtiolle helpommaksi pitää kiinni kannasta, jonka mukaan kansojen itsemääräämisoikeutta ei voitu soveltaa Ahvenanmaahan. Suomenruotsalaisten valtaenemmistö etenkin Etelä-Suomessa katsoi, että saarten luovutus heikentäisi Suomen ruotsalaista kansanosaa ja katkeroittaisi suomenkielisen enemmistön.

Ahvenanmaalaisten puolella oli Suomessa ainoastaan laitavasemmisto, ja ajan oloissa tällainen tuki oli enemmän rasite kuin hyöty. SDP:nkin sisällä oli aluksi jonkin verran kannatusta ajatukselle, että ahvenanmaalaisiin voitaisiin soveltaa kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta. Enemmistö päätti kuitenkin, että nämä oikeudet oli turvattava siten, että saariryhmä pysyisi Suomella.

  1. Selitä tarkemmin seuraavat asiat. Voit tehdä tiedonhakua sanoilla.
    a)Kansan itsemääräämisoikeus.
    b)Rauhankonferenssi.
  2. Pohdi, mitä itsemääräämisoikeus merkitsee sinulle.
  3. Mitkä valtiot puolsivat Ahvenanmaan pysymistä Suomen osana? Mitkä valtiot olivat eri mieltä? Millaisia perusteluja näkemyksille oli?
  4. Tutki kirjoitusta Uuden Suomen iltalehdessä 25.6.1919.
    a) Mistä kirjoituksessa on kyse?
    b) Millaisilla seikoilla siinä perustellaan Ahvenanmaan jäämistä Suomeen?

Uuden Suomen iltalehti (Kannanotto Ahvenanmaan kysymykseen) 25.6.1919

5. Arvioi omaa työskentelyäsi: Mitä opit? Mihin olisit voinut keskittyä enemmän? Mihin      paneuduit erityisellä huolella?

Skip to content