1918


Sisällissodan alkaessa saarten sotilaallisesta herruudesta kilpaili useita voimia. Saarilla oli edelleen runsaasti venäläistä sotaväkeä, jonka vallankumouksellista henkeä pidettiin vaarana saarelaisille. Punaisten ottaessa vallan Etelä-Suomessa Ahvenanmaa jäi venäläisten käsiin, ja valkoisten puolelta sotilaallinen retkikunta, noin 500 miestä, eteni saariston kautta Ahvenanmaalle ottaakseen sen haltuunsa. Ahvenanmaakin tuntui jäävän sisällissodan jalkoihin.Tässä tilanteessa Ruotsi miehitti 13. helmikuuta saaret, oman ilmoituksensa mukaan humanitaarisena toimenpiteenä taistelujen estämiseksi. Ruotsi oli epäsuorasti jo sitoutunut saarelaisten irtautumishankkeen tukemiseen, kun 3. helmikuuta ahvenanmaalaisten lähetystö oli saanut audienssin niin kuningas Kustaa V:n kuin pääministeri Nils Edénin ja ulkoministeri Johannes Hellnerin luona.
Venäläisiä bolsevikkeja Villa Miramarissa Maarianhaminassa 1918. Museovirasto.

Venäläisiä bolsevikkeja Villa Miramarissa Maarianhaminassa 1918. Museovirasto.

Ruotsin sanomalehdistö piti miehitystä ahvenanmaalaisten pelastamisena hirmuvallan ja Suomen sisällissodan jaloista, mutta samalla Ruotsi selkeästi oli ottanut tavoitteekseen saarten liittämisen itseensä. Venäläisten ja punakaartin vallankumouksellista henkeä pidettiin aidosti vaarana saarelaisille, ja samalla Suomen itsenäistyminen ja Venäjän sekasorto tuntuivat antavan tilaisuuden poistaa pysyvä strateginen vaara – fraasin mukaanhan Ahvenanmaa on revolveri Tukholman ohimolla.

Virallinen Suomi piti Ruotsin maihinnousua suvereenisuutensa loukkauksena, etenkin kun Ruotsi ei ollut pyytänyt siihen Suomelta lupaa, ja epäili Ruotsin todellisena tavoitteena olevan vallata saaret itselleen. Lisäksi pidettiin loukkauksena sitä, että ruotsalaiset myötäilivät neuvotteluissa venäläisiä ja lopulta riisuivat aseista laillisen hallituksen joukot eli valkoisten retkikunnan. Kaiken lisäksi viimeksi mainitut olivat kokeneet saavuttaneensa jo taistelussa voiton venäläisistä ja juuri saapuneista punakaarteista 17. ja 19. helmikuuta Godbyssä ja Ruotsin ”välityksen” vieneen tämän heidän käsistään. Saarelaisten kannalta Ruotsin interventio oli kuitenkin erittäin tervetullut, koska se tuki heidän vaatimuksiaan saada liittyä Ruotsiin.Ruotsalaiset joutuivat kuitenkin pian väistymään: Saksa lähetti omia joukkojaan saarille, jotka tulivat käytännössä sen hallintaan. Ruotsi ei halunnut riitaantua asiassa suurvallan kanssa eikä sotkeutua millään tavalla maailmansodan kuvioihin. Ruotsalaisten ja ahvenanmaalaisten yhteinen tavoite tuntui karanneen käsistä valkoisten voitettua Suomessa sisällissodan ja pyrkiessä ulko- ja sotilaspolitiikassa niin lähelle Saksaa kuin mahdollista. Ruotsi veti lopulta joukkonsa pois Ahvenanmaalta samana päivänä, jolloin Mannerheim piti voitonparaatinsa Helsingissä.

Saksalaisten maihinnousua Ahvenanmaan Eckerössä. Museovirasto.

Saksalaisten maihinnousua Ahvenanmaan Eckerössä. Museovirasto.

Suomessa oli kuitenkin koettu uhka saarten menettämisestä, ja perustelut sille, miksi saarten tuli pysyä Suomen hallussa, muotoutuivat vuoden 1918 kuluessa. Niiden mukaan Ahvenanmaa oli aina kuulunut historiallisesti Suomeen, ja tämä oli Suomen mielestä kansainvälisesti tunnustettu sekä käytännössä että laissa. Olihan Ahvenanmaa liitetty muun Suomen mukana vuonna 1809 Venäjään, ja kun Suomi oli saanut itsenäisyydentunnustukset, kukaan – Ruotsikaan – ei ollut esittänyt varauksia maan rajojen suhteen.

Ruotsi ja ahvenanmaalaiset puolestaan tulkitsivat, että Ahvenanmaata ei ollut liitetty Venäjään Suomen osana, vaan molemmat liitettiin Venäjään toisistaan erillisinä osina. Pääperusteluna Ruotsiin liittämiselle oli ahvenanmaalaisten selkeästi ilmaisema tahto. Sotilasstrategiaan tai politiikkaan liittyvät perusteet olivat yleensä taka-alalla; niiden nähtävästi oletettiin voivan vaikuttaa liian valloitushenkisiltä.

Ahvenanmaa oli kuitenkin Suomelle vuonna 1918 vain pieni ongelma, sillä suursodan kestäessä ja Saksan ollessa voimissaan Ruotsi ei katsonut voivansa ajaa vaatimuksiaan. Maailmansodan loppuessa tilanne muuttui.

1. Kirjoita muutaman lauseen tiivistys lukemastasi sisällöstä.

2. Selitä omin sanoin, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan käsitteillä:

a) humanitaarinen?

b) interventio?

3. Mikä oli Suomen virallinen kanta Ruotsin miehitykseen Ahvenanmaalla?

4. Millainen kanta oli ahvenanmaalaisilla?

5. Kuvittele ja pohdi perusteluja

a) ruotsalaisten,

b) suomalaisten ja

c) ahvenanmaalaisten näkemyksille Ahvenanmaan kohtalosta.

Millaisia perusteluja löydät eri näkökulmille?

Voit käyttää apunasi seuraavia lähteitä:

Ahvenanmaan kysymys ja Ruotsin lehdet (Iltalehti, 12.06.1920, nro 133, s.1.) 
Ahvenanmaan asia (Aamulehti, 08.06.1920, nro 129, s. 1)

6. Arvioi omaa työskentelyäsi: Mitä opit? Mihin olisit voinut keskittyä enemmän? Mihin paneuduit erityisellä huolella?

Galleria

Saksalaisten Ahvenanmaan Retkikunnan Sotilaita Panssarilaivan Kannella.

Saksalaisen Ahvenanmaan retkikunnan sotilaita panssarilaivan kannella 1918. Museovirasto

Ruotsalaisia Nostoväenmiehiä Ahvenanmaalla Freddenbyn Kansakoulussa.

Ruotsalaisia nostoväenmiehiä Ahvenanmaalla Freddenbyn kansakoulussa. Museovirasto.

Ahvenanmaalle kokoontunut Itämeren miinanraivausta käsitellyt kansainvälinen komitea. Museovirasto.

Ahvenanmaalle kokoontunut Itämeren miinanraivausta käsitellyt kansainvälinen komitea. Museovirasto.

Skip to content