1917


Ahvenanmaalla ei ollut esiintynyt juurikaan separatismia ennen vuotta 1917. Myös sen kansainvälinen asema oli vakiintunut, sillä saariryhmä oli vuoden 1856 kansainvälisen sopimuksen pohjalta linnoittamaton. Maailmansodan alettua keisarillinen Venäjä luonnollisesti siirsi sinne sotaväkeä estääkseen vihollisen maihinnousun ja sulkeakseen Pohjanlahden ja Suomenlahden. Ahvenanmaalle rakennettiin 10 rannikkolinnaketta, ja vuonna 1916 saarilla oli jo noin 12 000 venäläistä sotilasta – noin puolet saarelaisten omasta määrästä. Mukana oli myös santarmiosasto. Maailmansodan sotatoimet eivät kuitenkaan lopulta ulottuneet missään vaiheessa Ahvenanmaalle lukuun ottamatta zeppeliineillä toimeenpantuja sukellusveneiden pommittamisia. Venäjän jouduttua sisäisiin vallankumouksiin Ahvenanmaankin tilanne muuttui.Keväästä 1917 alkaen voidaan puhua ahvenanmaalaisesta separatismista, jonka tavoitteena oli liittyminen toiseen valtioon eli Ruotsiin.Separatismilla oli sekä kansallisia että muunlaisia poliittisia syitä. Ahvenanmaalaisia huolestutti tilanne, jossa Suomi näytti olevan ajautumassa sisäpoliittiseen kaaokseen ja josta voisi olla tuloksena hyvin suomalaisnationalistinen valtakunta tai sosialistinen järjestelmä. Venäläinen sotaväki haluttiin pois, etenkin kun sen kurittomuus oli muodostunut Ahvenanmaallakin ongelmaksi. Liittyminen Ruotsiin tuntui huomattavasti suuremmalta turvalta niin kansallisesti kuin yhteiskunnallisesti kuin jääminen Suomen yhteyteen, jonka tulevaisuus vaikutti epävarmalta.
Ahvenanmaan maakuntahallitus matkalla Maarianhaminan kirkkoon.
Kuvassa mm. Johannes Eriksson, August Karlsson, Julius Sundblom och Fanny Sundström. Ålands Museum.

Ahvenanmaan maakuntahallitus matkalla Maarianhaminan kirkkoon. Kuvassa mm. Johannes Eriksson, August Karlsson, Julius Sundblom och Fanny Sundström. Ålands Museum.

Liittyminen Ruotsiin alkoi pienen aktiivisen ryhmän toimintana ja muodostui lopulta todelliseksi kansanliikkeeksi. Elokuussa 1917 useiden ahvenanmaalaisten kuntien edustajat vaativat yhteisessä kokouksessa liittymistä Ruotsiin, mikä merkitsi saarelaisten oman näkemyksen mukaan ”jälleenyhdistymistä”. Kokous päätti lähettää lähetystön Tukholmaan viemään päätöksestä tieto Ruotsin hallitukselle. Hankkeen keulakuviksi muodostuivat vähitellen kansanedustaja Julius Sundblom, joka julkaisi maakunnan ainoaa sanomalehteä, ja nimismies Carl Björkman. Aiemmat kosketukset Ruotsin hallitukseen eivät olleet olleet rohkaisevia, mutta etenkin Suomen julistauduttua itsenäiseksi hanke sai yhä lisää kannatusta ahvenanmaalaisissa johtopiireissä ja myös tavallisten ahvenanmaalaisten taholta. Aivan vuoden viimeisinä päivinä koottiin adressi, jossa 7146 ahvenanmaalaista ilmaisi halunsa saarten liittämiseen Ruotsiin. Tämä antoi hankkeelle myös demokraattista selkänojaa.Ahvenanmaalaisten hankkeesta tuli samalla sikälikin separatistinen, että liike ei millään tavalla kääntynyt asiassa Suomen hallituksen puoleen. Kyse oli nimenomaan liittymisestä Ruotsiin; mitään itsehallintovaihtoehtoa ahvenanmaalaiset eivät esittäneet.

Venäläisiä sotilaita Ahvenanmaalla 1916. Ålands Museum.

Venäläisiä sotilaita Ahvenanmaalla 1916. Ålands Museum.

Koska Ahvenanmaan asema oli säännelty kansainvälisellä sopimuksella, prosessin lopputulos ei olisi periaatteessa kokonaan yhdentekevä lähes millekään suurvallalle. Venäjän Väliaikaisen hallituksen ollessa vallassa kyse oli suurvaltojen silmissä Venäjän sisäisestä asiasta, ja saaret olivat fyysisestikin venäläisen sotaväen hallussa. Neuvosto-Venäjä ei tehnyt varauksia Ahvenanmaan suhteen tunnustaessaan Suomen itsenäisyyden, mutta ei myöskään aikonut tunnustaa saarten osalta mitään kansainvälisiä turvallisuussopimuksia, joissa se ei olisi itse mukana.

Maailmansodan ollessa käynnissä saarista tuli välillä myös diplomaattista kauppatavaraa. Venäjän ohella vain Saksalla oli välittömästi mahdollisuuksia puuttua sotilaallisesti suoraan saariryhmän asioihin. Sen pitkän tähtäyksen tavoite oli ollut houkutella Ruotsia maailmansotaan keskusvaltojen puolelle, ja yhtenä houkuttimena oli ollut luvata Ahvenanmaata palkinnoksi. Itse asiassa se sai tähän vuonna 1917 virikkeitä Ruotsin kuninkaalta – joka ei kertonut omasta roolistaan Ruotsin hallitukselle tai valtiopäiville. Nämä eivät kuitenkaan halunneet vaarantaa Ruotsin puolueettomuutta. Britannialle Ahvenanmaa oli kiinnostava merivallan ja kaupallisten intressien näkökulmasta, mutta ajankohtaisesti saariryhmä oli sen kannalta vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

1. Kirjoita muutaman lauseen tiivistys lukemastasi sisällöstä.

2. Keskeisiä käsitteitä:
Mitä tarkoitetaan tässä yhteydessä seuraavilla käsitteillä? Selitä auki lyhyesti.

a) Separatismi?

b) Nationalismi?

c) Sosialismi?

3. Mitkä seikat ajoivat separatismin syntyyn Ahvenanmaalla?

4. Ahvenanmaan mainittiin olevan diplomaattista kauppatavaraa. Tutustu myös aiheesta kirjoitettuun artikkeliin: (Karjalan Aamulehti, 10.06.1917, nro 130, s. 3)

Millaisia kiinnostuksia seuraavilla valtioilla oli Ahvenanmaata kohtaan:

a) Saksa?

b) Ruotsi?

c) Venäjä?

d) Britannia?

5. Arvioi omaa työskentelyäsi: Mitä opit? Mihin olisit voinut keskittyä enemmän? Mihin paneuduit erityisellä huolella?

Skip to content